tiistai 19. huhtikuuta 2016

Aitotallin kisat

Kävimme sunnuntaina 10. huhtikuuta hyppäämässä Aitotallin harjoituseste kilpailuissa. Luokkina menimme 30/40 A 0.0 ja 50/60 AMS.

Lopulta äiti päätti osallistua puomi/ristikko luokkaan ja jälki-ilmottautuneena lähti toisena. Äiti ei ole koskaan kilpaillut, eikä kolmeenkymmeneen vuoteen ole hypännyt edes kahta estettä peräkkäin. Esteet olivat kuitenkin matalia ja Hugo on perus järkevä hevonen niin miksei hauskan pidon takia kävisi hyppäämässä.

Tässä luokassa oli avustaja sallittu, joten huusin kentänlaidalta oikeat esteet äidilleni, joka parhaansa mukaan totteli karjuttuja ohjeitani.

Rata oli todella simppeli ja mukava pohja hevoselle seuraaviin luokkiin. Kokemattomille ratsastajille todella hyvä ja kiva.




Me mentiin Hugon kanssa seuraavaksi luokka 2 eli 30-40 cm. Radalla oli pari taloa ja pienistä tukkeista rakenettu pysty. Rata oli kiva ja mentiin pääsääntöisesti ravia ja pyrittiin puhtaaseen rataan ja mukavaan suoritukseen. Mentiin pääasiassa kaiketi ravissa, koska radalla oli kaikkea uutta ja jännää.

Se mitä radalta jäi käteen niin hyvä kokemus ja se että seuraavalla radalla ratsastetaan enemmän eteen.



Luokka 3 oli sitten 60/70, jossa oli vähiten virhepisteitä suorittaneille ratsukoille uusinta. Rata oli mukavan yksin kertainen, mutta radalla oli edelleen pelottavia pikku tukkeja ja aina niin jännittäviä taloja. Perus pystyt menimme suhteellisen hyvin. Itse toin rauhassa ja 3 askelta ennen setettä hajotin koko paketin. Hevosella oli siis täydet syyt kieltää jokaiselle esteelle, mutta ne olivat sen verran matalia, joten se kuuliaisesti ne hyppäsi.

Ainoa kompastuskivi mikä radalla selkeästi näkyi, jonka laitoin merkille myös radankävelyssä, oli linja, joka oli helpponakki muuten, mutta aina on mutta. linjan esimmäinen osa oli vaaleanpunainen portti, joka on tuttu eikä tuottanut ongelmia, mutta jälkimmäinen este oli todella lähellä aitaa, joten jo esteen päällä tuli kääntyä oikealle. Hugo oli varsin vahva esteen jälkeen ja alkuperäinen tarkotukseni oli saada pysymään vauhti, mutta se ei ilmeisesti ollut varma esteen ja aidan etäisyydestä ja siirtyi käyntiin, mutta kolistelimme käynnissä yli ottaen 4 virhepistettä. tämä oli toisiksi viimeinen este, mutta ei sille mitään voi. Ratsastajan olisi pitänyt olla skarpimpi ja tehdä hevoselle selväksi että mennään yli ja oikealle rymäyttämättä aidan sisään. Emme siis päässeet uusintaan, mutta ensi kerralla sitten.

Hevonen oli skarpimpi ja se että se oli herännyt siihen " Aa tämä oli tätä hommaa" niin rata oli aavistuksen sujuvampi. Seuraavalla kerralla vielä vähän paremmin.

Olen kaikin puolin tyytyväinen päivään ja hevonen hyppäs iesteitä joita se ei ole koskaan nähnyt tai kokeillut ja käyttäytyi asiallisesti vaikka hevosia oli paljon. Ja Hugo korjasi paljon ratsastajan virheitä, jotka eivät olleet kovin pieniä.