sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Luukku 11

Hugon kuolaimet. Vipuvarsia sillä ei ole koskaan ollut, mutta kanget on kerran vaan laitettu päähän karsinassa.

Apple mouth oliivi kolmipala:
+sopii liuhun suuhun hyvin
+pehmeä
-värjäytyy herkästi
-ei kestä kovin kauaa

Anatomiset D-kuolaimet
+kestää
+ei nipistä
+istuu hyvin
+jarru on hyvä
-kääntyy huonosti
-pureskelee

Muovinen vaijeri kuolain
+suora
+muovinen
+kestävä
-ei ole paras kuolain Hugolle
-pyörivät renkaat

Normi kolmipala
+kestää
-hevonen ei toimi

Ontto oliivi nivel
-täysin susi Hugolle
-pähkinänsärkijä
-ei mahdu kunnolla hammaslomaan

Siinä oli meidän kuolaimet käyttöjärjestyksessä suosituimmasta vähiten suosittuun

Luukku 10

Kysymys postauksen aika. Nyt saa esittää kysymyksiä koskien ihan mitä vaan. Kun kysymyksiä on kertynyt kiva määrä niin pidetään vastaus tuokio.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Luukku 9

Hugo aloittelijoiden ratsuna oli muutama vuosi sitten täysin käsittämätön asia. Eihän siitä olisi tullut yhtään mitään. Laittaessa näytettiin hampaita ja tasapaino oli kamalaa kuraa ja apujen tottelu oli kevyesti hukassa.

Nykyään tilanne on sellainen että hevonen maastoilee äitini kanssa kahdestaan, pikku sisko opettelee ratsastamaan, poika ystävä ratsasti ensimmäistä kertaa ja opetteli hyppäämään ja jopa toiminut alottelevien naisten talutus ratsuna.

Hevosen tarhakaverina on arka parivuotias ja se opettaa ettei tarvitse stressata kaikesta. Fiksu ruuna, joka vastustaa sisällä juomista ja juo kuin pieni sieni ulkona.


Luukku 8

Pelko on varmaan kaikilla ratsastajilla mielessä joskus.  Itsellä se koskee muutamia tiettyjä asioita ja tietysti isojen eläimien kanssa pyöriessä se on ihan tervettä. Jokainen hevosen omistaja on varmaankin pelko ahterissa hokkikeleillä, koska tarhassa tulee helposti pikku reikiä jalkoihin. Itseäni hirvittää okserit, sarjat ,ilman jalustimia meno,käytöstavattomat hevoset esmerkiksi.

Okserien taustalla on lievä kammo siihen että menin yksityistunnilla pienellä ponilla. Tehtävänä meillä oli kolmen esteen sarja. Ristikko-ristikko-okseri ja sanotaan näin että poni hyppäsi okserin kaukaa ja veti esteen jälkeen pään alas. Kaikki voimme kuvitella ettei ollut kovin hauskaa. Kipeesti kun mätkähtää alas pariin kertaan niin tulos on jostain syystä kammo sarjoihin ja oksereihin.

Tästä on vuosia ja Hugon kanssa ollaan varovasti hypelty oksereita, mutta kyllä niillekkin lähestytään harjasta pidellen ja toivoen ettei jalka jää okserin takapuomiin tai muuta.
liuhu ei oikeen helpota
Ilman jalustimia menoon tuli kammo, kun mentiin maneesissa ravia ilman jalustimia ja lumet tulivat katolta. Tuloksena pukkilaukkaa,korvien yli edellämenevän jalkoihin, joka potkasee kylkeen. Lyön pääni maneeesin seinään ja taju kankaalle. Tämän jälkeen poni astuikin rinnan päälle. Tämän jälkeen ei ole pahemmin tullut mentyä ilman jalustimia. Ehkä kammosta joskus pääsee yli toivattavasti.

Käytöstavattomat hevoset rajaan sellaisiin käsitellessä piripäihin. Se että ratsastaessa hevonen on vaikea niin sen kanssa voinee elää, mutta kun perus tarhasta hakeminen päättyy siihen että hevonen juoksee pitkin pitäjiä vapaana niin se on huono. Harjatessa potkivat ja purevat hevoset ovat paha juttu myös. Hyvä hevonen on sellainen että lapsetkin voivat käsitellä.

Itsellä kokemusta 1000 kg elukastas jonka tarhasta haku oli yksi operaatio. Kaksin käsin piti narusta ja se päätti vaan ravata eteenpäin. Siinä ei ole paljon tehtävissä kun sellainen vaan lähtee. Tähän ei sinänsä pelkoa ole jäänyt, mutta ihan yleinen vaaratekijähän se on. 

Ratsastus lajina on siis yhtä pelkojen voittamista. Täytyy uskaltaa näyttää hevoselle olevansa luotettava. 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Luukku 7

Hugon kanssa ollaan käyty kisailemassa ja kyllä sieltä on monesti tullut ruusukkeita. Tallikisoja ollaan kisattu ja yhdet harjoituskilpailut niihamassa, mutta kyllä tämä tästä lähtee. Joskos ensi vuonna sitten yksi seura luokka. Jos pitäisi jotain arviota ruusukkeiden määrästä heittää niin varmaankin 7 kpl luokkaa on Lihikselle kerääntynyt




tiistai 6. joulukuuta 2016

Luukku 6

Tosiaan Hugolla ilman satulaa ratsastus on yksi kamalammista keksinnöistä koskaan. on säkää ja selkärankaa ja jäätävät askellajit. Tai no laukka olisi kiva, mutta se ravi sen jälkeen olisi vähintään häntäluun murskaavaa.. Hugo on myös malliltaan sellainen että jos ei istu täysin keskellä niin tulos on että käydään lähellä putoamista. Tämä tosin on osa hupia.

Toinen syy harvoin ilman satulaa menemiselle on se että hevosella on vähän liiankin hauskaa välillä. Osa varmaan pystyy samaistumaan siihen tunteeseen, kun hevonen hömpöttelee ihan rauhassa ja yhtäkkiä pomputtaa takajalkoja hämmentävästi nostelemalla ja vetämällä päätä alas. Tähän voimme yhdistää erilaiset päänviskomiset ja muut taiteen muodot.

Nyt on otettu härkää sarvista ja kokeiltu pitkästä aikaa köpöttelyä. Turvaköysi hevoseen ja pahintapeläten kyytiin. Ensimmäiset viisi askelta käyntiä oli tunne että mätkähdän alas. Pian kuitenkin totuin ja hevosen jännitys hiipui. Tehtiin pohkeenväistöjä ja ympyröitä. Pian tuli ravin aika ja sanotaan näin ewttä se oli kamalaa. Hetki kivasti ja sitten riekkumista. lopulta saatiin kuitenkin ihan kivaa pätkää eikä pilotti pudonnut. Jos muuta ei löydy niin kameraiehellä oli ainakin hauskaa.












maanantai 5. joulukuuta 2016

Luukku 5

Tavoitteet vuodelle 2017. Vuosi 2017 on aivan ovella ja pitäisi varmaan pohtia tavoitteita.

Tavoitteina olisi :

-yhdet ulkopuoliset pikkukisat

-parempi oikea laukka

-nostaa rata korkeutta

-monipuolistaa treeniä

-oppia ratsastaa tekemättä liikaa


lauantai 3. joulukuuta 2016

perjantai 2. joulukuuta 2016

Luukku 2


Pienoinen avautuminen koskien yhtä pientä raivostuttavaa asiaa. Nimittäin nyt katseet kuvaan ja huomatkaa ohjien stopparit. Eli nähä tietyin välein olevat nipukat(??)

Ilmeisesti niiden virka on pitää parempi ote ohjista. Okei joo ymmärrän että tuollaisilla on varmaan helpompi opettaa alottelijoille ohjastuntumaa yms.

Mutta kun menet ostamaan uusia ohjia niin kaikissa on noita stoppareita. Paljainkäsin ratsastus ei ole hyvästä, jos jotain sattuu, mutta tuntuma on paljon kivempi. Yksin kertaisesti mielipiteeni on että jos stoppareita tarvitsee parempaan ohjastuntumaan, niin ok, mutta tarviiko niitä kaikkiin ohjiin tunkea. Kangas,kumi ja nahka niin kaikissa... huoh.

Olenko ainoa tämän ärsyttävän asian kanssa painija?

torstai 1. joulukuuta 2016

Luukku 1

taas olisi joulukalenterin paikka. Kaikkea kivaa mielssä tälle vuodelle ja varmaankin kuva painotteista, mutta katsellaan ;)

alotetaan joulukuvilla ;)





sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Joulukalenteri

Kyselyn mukaan blogin puolelle halutaan joulukalenteri, joten millaisia luukkuja te niihin haluatte? Nyt saa ja pitää siis toivoa mahdollisia luukkuja joulukalenteriin. Itsellä on muutama idea korvan takana, mutta kiva olisi julkaista lukijoiden toiveita.


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Lumet maassa ja pitkästä aikaa kentällä

Lumet olivat tulleet maahan ja Hugo on vuosittain aina tuli hännän alla. En edes muista milloin ollaan viimeksi kentällä pyöritty, koska se maastoon lähtö on vaan niin paljon helpompi tapa kuin se kentällä taistelu.

Hevosella on nyt hokit alla tilsakumien kanssa niin ei tullut korkkareita hevoselle. Hevonen juoksi rajusti pois alta eikä taipunut tai rentoutunut vaan eli hölkkää selättömänä ja pää taivaissa. Mentiin koko ajan uraa pitkin tai ympyrällä ja koitettiin vain hakea rentoa hevosta. Pelottaa vaan itseään noilla plussa keleillä noiden korkkareiden tuleminen. Eli varovasti kokeillen pysyykö hevonen ilman korkoja. Pohja oli hieman raskas ja hevonen oli todella etupainoinen, mutta ensiketaan jäi parannettavaa.

Laukassa oli hieman into piukeana alkajaisiksi. Korvat tötteröllä eteen päin. Se on vain raivostuttavaa huomata että mitä vähemmän tekee sen paremmin hevonen liikkuu. Silti teen kokoajan jotakin...










keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ehkä maailman mahtavin äiti


Ensimmäisen kerran äiti nähtiin keikkumassa Hugon kyydissä vuonna 2014. Pitkän ratsastus tauon jälkeen nesimmäistä kertaa kyydissä keikkunut äiti viihtyi hyvin hevosen kyydissä ja rohkeasti ratsasti kaikki askeleet läpi. Tällöin Hugo oli vielä minun hoitohevoseni, joten hevonen ei ollt viellä meillä.

 Ensimmäinen hyppy moneen kymmeneen vuoteen ja hyvin pysy naikkonen kyydissä ja hevonen ylitti esteet hienosti.
Taukoa esteisiin tuli jälleen ja tauon jälkeen äiti löysi tiensä taas satulaan ja homma meni ehkä hieman paremmin kuin viimeksi.



 Äiti on korvaamaton liikutus apu, joka maastoilee pääasiassa, mutta kentälläkin pyöriskelee(pakotettuna) Hugo viihtyy äidin ratsastettavana ja yhteistyössä ei ole mitään hankalaa.
Äiti on maksumies, joka mahdollistaa kilpailut sekä satulat yms. varusteet pääasiassa. Kisoissa äiti taluttelee Hugoa radan kävelyn ajan ja pitää tarvittaessa. 

 Äiti myös palkitsee hevosen radan jälkeen ja on oikea namitäti, joka antaa Hugolle lenkin jälkeen muutaman porkkanan ja taputukset kaulalle.
 Äiti auttaa lastaamisessa ja purkamisessa. Hugo on helppo kopitettava, mutta tietysti takapuomin lattaja on hyvä olla. Purkaessa äiti myös tukee hevoosta oikealta, ettei se putoa sillalta.
Äiti myösa kävelee useita kilometrejä pakkasessa, jotta saadaan blogiin kuvia, putsaa kentän, ottaa kuvia,ehdottelee kisoja ja tekee vaikka mitä muuta hyvää minun ja Hugon eteen!

ISO KIITOS ÄIDILLE!