lauantai 28. helmikuuta 2015

Kun hevonen on hieno, että kuski meinaa pyörtyä onnesta.

Meidän alkuperäinen tarkoitus oli hypätä, mutta heitimme sen idean pois kun meinasimme vetää puomilla ravissa nutulleen. Syy tälläiseen oli 40 minuutin alkukäynnit, koska Rosar(tallilla asuva reilu 1000 kiloinen ardenneri ruuna) oli meidän kanssa samaan aikaan kentällä(piti olla n 15 mutta hieman venyi) 10 min ok sitten Rosar jäi nököttämään kentän keskelle. En viitsinyt ohi ravata, ettei meille vaan tule 1000 kiloinen varjo. Kun rosar lähti liikkeelle ja sillä tetiin muutamat kiemurat poistuivat he kentältä. Hugon kanssa pääsimme ottamaan alkuraveja. Siellä oli havaittavissa pahaa riehumista. pään heittoa, kuolaimen alle ja taakse painumista(valtavaa!) Hugo ei pahemmin kuunnellut apuja vaan juoksi.

Muutaman taistelun täyteisen kierroksen jälkeen Hugo antautui kohtaloonsa ja tuli avuille. Se oli kuuliainen ja herkkä. Ja vaikka oletin että tänään vain tapellaan että saadaan ok ratsastus kerta ja hikeä hevoselle pintaan osottautui tunti parhaimmaksi aikoihin. Palaset loksahtivat paikoilleen. Hugo ei pomputtanut harjoitus ravissa niin pahasti kuin yleensä kaula nätisti ja takajalat mukana. Ei sellaista pää kilometreittäin eteen päin tai kilometrejä ylhäällä vaan mukavan pyöreänä. Teimme muutamat ympyrät sillä kenttä on uriutunut siten että hevonen kompastuu kun uralta poistuu. Tänään tuli huomattua kuinka paljon hevosen pään ja selän asento tekee ravin istuttavuuteen. Kun pää on alhaalla pyöreänä ja selkä suorassa on se ravi helpompaa istua. 





perjantai 27. helmikuuta 2015

Hugo oli hyvä maastossa ja kentällä.

Hugo pääsi maastoilemaan torstaina Flurryn kanssa. Ystäväni salla ratsasti Flurryä ja Lenkki oli raskaampi Flurrylle kun Hugolle. Matkaa tuli 7,2 kilometriä. Eli kyseessä ihan pikku lenkki vain, koska Flurrylla ei ole kovin kova kunto. Huippu noupeus oli minulla ja Hugolla 39 km/h ja Flurrylla 25 km/h(?) Maasto meni hienosti ei kääntyilyjä, pelkäämistä riehumista. Hugo tosin hieman innostui tuosta 39 km/h vauhtisesta laukasta niin ei olisi halunnut hidastaa. Sain Hugon raviin kunnon jarruttamisella, kun sain raviin myötäsin ohjasta vaikka äijä paineli tuhatta ja sataa, noh ei  hän se ravissa pysynyt vaan laukalle. Siinä vedet silmissä nauraessai päätin että nyt se elukka ottaa siihen käyntiin, ettei flurry jää hirveästi jälkeen. Saman tien sain Hugon raviin ja sitten pienen ravin kautta käyntiin. Hugolla oli kivaa ja se huokui selkään asti. Iloista pärskähtelyä ja reipasta kävelyä.

Kentällä menimme perjantaina ihan vaan koulukiemuroita. Meillä oli kuvaaja alku verkkojen ja ekojen laukkojen ajan. Hugo oli aika löysä hieman laiska ja tahmea. Se ei oikein motivoitunut työn teosta vaan kentällä menevät kaverit olivat kiinnostavampia.

Käynnissä oli vähän sähläämistä. jalat kutisi, tahtoi mennä lujempaa ja tavalliseen tapaansa meni kuolaimen alla ja takana. Kun nostit pään ylös se nousi liiankin korkealle... Noh kyllä se siitä.

Ravissa Hugo halusi olla pitkä laama mötikkä. se vaan juoksi joko alta tai oli kuin kiinni liimassa. Hugo kulki niin pitkänä ettei pidempänä voi kulkea..

Laukassa oli ok saatiin isoja voimakkaita nostoja ja hyvää pyörivää laukkaa. Pää oli jossakin taivaissa, mutta hevonen pysyi pystyssä ja laukka rullasti.

Muut hevoset ja kameramies poistuu paikalta..

Käynti vähän rauhallisempaa ei jatkuvaa kuolaimen alle valumista. ympyröitä ja tempon vaihtelua.

Hevonen on kuuliainen ja pyöreä. Se käyttää takajalkojaan ja odottaa mitä siltä pyydetään. Ravia voi lisätä ja lyhentää kaikki onnistuu. Tehdään keski ympyrää kahdeksikkoa ja voltteja ja hevonen taipuu.

Laukka Valtavia nostoja hyvää laukkaa ja mahtavia fiiliksiä. Laukassakin oli kuuliainen vaikkakin innostunut. teimme keskiympyrää ja nostoja.

Sitten kuski saa kuningasidean miten olisivat ne laukan vaihdot. Hugo kun on niitä tehnyt pari kertaa kesällä joten ruosteessa on. Otettiin diagonaalilla laukkaa ja piruuttani kokeilin vaihtaako pyynnöstä. seurauksena häkeltynyt hevonen, jonka aivot raksuttavat, että mitäs tuollaisista avuista tulisi tehdä. Kokeilin muutamaan otteeseen hevonen ei tunutunut muistavan, joten tehtiin muistuts. tultiin Diagonaalille vasemmassa laukassa keski kohdilla raviin ja uusi nosto. Hugo oli hieman jäljessä eli ravi osuus meni pitkäksi. Uudestaan hieman lyhyempi ravi osuus. toistettiin muutaman kerran niin että diagonaalille tultiin vasemmassa laukassa vaihdettiin ja poistuttiin oikeassa laukassa. Tultiin oikeassa laukassa ja poistuttiin vasemmassa. Pian alkoi Hugo muistaa kuinka homma meni. Pian teimme jo perjaatteessa laukan vaihtoja. Hevonen tuli vasenta laukkaa, pudotti raville, muttei ottanut askeltakaan ravia ja vaihtoi laukan toiseen. saimme kerran tuollaisen vaihdon vasempaan että oikeaan kierrokseen. Sitten pääsi ratsastaja käymään onnen kukkuloilla. Tultiin diagonaalille vasenta laukkaa, tein puolipidätteen oikea lonkka alas ja tadaa se vaihtoi laukan. siitä kiitokseksi sai Hugo pitkää ohjaa ja taputukset sekä ns kunnia kierroksen, kun herra tuota laukkaamista rakastaa. Sitten taas ohjat kauniisiin kätösiin ja oikessa laukassa diagonaalille puolipidäte vasen lonkka alas ja tadaa vaihtoi taas. Siihen oli hyvä lopettaa ja kävimme ottamassa kevyen loppu verryyttelyn maastossa.




Onkos teillä sellaisia tilanteita, että kun kuvaaja lähtee niin palaset loksahtaa paikoilleen?

lauantai 21. helmikuuta 2015

Maneesilla

Hugon kanssa kävimme tänään maneesilla. Hugo ei ole moisessa ikinä ollut ja minulla on vuosien maneesissa ratsastustauko.

Hugon kanssa menimme kävellen maneesille, jolle oli matkaa 5,3 km suuntaansa. Meno matka meni yllättävän hyvin. Olin varautunut siihen, että joudun taluttamaan Hugoa. Hugoa ei tarvinnut taluttaa onneksi ja se ei pahemmin säikkynyt mitään. Muutaman kerran kokeili onneaan, jos kotiin olisimme menneet. Henna ja Sani tulivat meitä vastaan. Lähdimme samaan aikaan talleiltamme ja tapasimme noin puoli välissä. Emme Hugon kanssa nähneet ensin Hennaa ja Sania, mutta sani huomasi meidät. Sani Hirnahti Hugolle ja Hugo kiihdytti käyntiä himuisesti. Siitä sitten marssimme yhtä matkaa maneesille.

Maneesin pihassa tulin alas selästä ja avasin maneesin oven. Hugo kyttäsi jo oven avauksesta tulevaa ääntä. Herra ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Mentiin maneesiin ja suljettiin ovi taas hirmuinen kyttäys. talutin Hugoa maneesissa ja traktori ajoi edestakaisin maneesin vierustaa ja Hugo otti siitä hieman pelon aihetta ja käveli reippaasti jännittyneenä. Herra astui kantapääni päälle. Ja voitte kuvitella kuinka tunnahtaa, kun hokilla tullaan kantapään päälle.

Hennan vietyä sanin talliin ja haettuaan kameransa kiipesin selkään ja herra oli pörheä. se liikkui reippaasti eteenpäin korviaan liikutellen.Otimme käyntiä selästä käsin kierroksen molempiin suuntiin ja tulin siihen tulokseen, että Hugo keskittyy todennäköisesti paremmin ravissa. Ensimmäinen ravi pätkä oli vinossa ja liiankin reippaasti kohti toista päätyä. Toinen oli jo suorempi ja rauhallisempi . Pian herra rauhoittuikin ja otettiin muutaman kerran kokorataleikkaa lisätyssä ravissa. Hugo oli askeliltaan joustava ja pehmeä sekä suora. Maneesiin tuli toinen hevonen, joka otti toisen päädyn ja me toisen.Otimme hieman laukkaa, mutta laukka ei oikein pyörinyt, ku nHugo ihmetteli seiniin ropisevaa hiekkaa. Eikä laukkaa viitsinyt pitkälle jatkaa, ettei toinen ratsukko häiriintyisi. Saatiin molempiin suuntiin muutamat hyvät nostot ja se sai riittää. Huigi oli ihan hikinen, koska kasvihuoneessa on kuumempi kuin ulkona. Teimme loppuverryyttelyn, keräsimme kakat ja lähdimme kohti kotia.

Kotiin tultaessa sai Hugo päättää pohjista riippuen askellajin. Tuli ensimmäinen pätkä mutaa Hugo hölkkäsi reippaasti. Seuraavalla pätkällä Hugo kyseli jo että laukataanko. Anoin luvan. Se aloitti rauhallisella laukalla ja kun annoin tilaa kiihtyi vauhti. kun pohja huononi kävelimme. Hugo sai kokeilla muutamne kerran sitä kuuluisaa ravurinravia eli meikäläisen takalisto irti satulasta ja vauhtia. Ensimmäinen päättyi reippaaseen laukkaan ja toisen se pysyi hienosti ravissa. Kävelimme loppukäynneiksi n yhden kilometrin verran.

Hugon purin varusteista harjasin, puhdistin kaviot, laitoin linimentit jalkaan ja vein karsinaan rauhoittumaan. Hugo seisoi karsinassa noin 2 h mutustellen prixiä ja heinää ja vettä juoden. Hugo oli tyytyväinen reissuun. Ja saihan se valtavan kasan porkkanoita ja päärynöitä palkaksi.

Olen todella ylpeä Hugosta, matkalla tuli monia uusia asioita ja reittejä tielle, mutta Hugo uskalsi ne kohdata. Hugo oli todella asiallinen maneesissa. Se ei pukitellut keulinut taikka muutenkaan riehunut vaikka sitä voisi odottaa 8 vuotiaalta täysin uudessa paikassa. Kyllä se vaatii Hevoselta paljon mennä täysin vieraaseen paikkaan ja liikkua siellä. Hugo ylitti itsensä ja ylitti minun odotukseni täysin. Hevonen oli hieno ja nyt jaksan taas tarpoa muutaman kuukauden tuolla loskassa tämän onnistuneen reissun ansiosta.

Hugo skarppina

Ensimmäiset askeleet selästä käsin maneesissa
Motivaatio








Hugo sähläys






Laukka ei ollut hääppöistä















Tyytyväinen ukko kävelemässä kohti kotia.

torstai 19. helmikuuta 2015

Hugon liikunta ja ruokinta

Nämä liikutukset riippuvat pohjien kunnosta. jos on kovaa niin voi olla että käydään vain kävelemässä. Jos Tiet jäässä niin ollaan kentällä.

Hugo saa iltaisin 1 l prixiä, biotinia 10g ja ADE-vitamiinia 20g. Miksi Hugo saa prixiä? Selituys sille on se että sen virtataso pysyy hyvänä ja että sille saa syötettyä biotinin. Biotinia saa, jotta harja kasvaisi hyvin.

Mitenkäs te ruokitte hevosianne? 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä on paraspäivä

Näin aluksi tahdon kiittää teitä jokaista lukijaani, ystävääni ja tottakai jokaista hevosystävää.

Olin tänään kuvaamassa ystävääni Hennaa, joka pitää blogia Mustavalkoinen varjo. Hän osallistui suloisella pikku ponillaan Sanilla Tavelassa järjestettyihin harjoituskoulukilpailuihin. Oli mukavaa tutustua tavelaan ja katsoa Hennan rataa. Minusta Hennan ja Sanin rata meni todella hienosti. Henna kertoi jännittäneensä aivan kamalasti, mutta veikkaanpa että minä jännitin katsomossa vielä vähän enemmän. Olin super tyytyväinen Hennan rataan. Ei yhtään rodeota eikä väärin ratsastusta! Hyvä Henna!


Ei Hugoakaan tietenkään näin ystävänpäivänä unohdettu! Kisoista menin suoraan äitini kanssa Hugoa katsomaan. ratsastin Hugon ja se oli parempi kuin aikoihin. Rento pehmeä ja kulki pyöreänä. Tästä ratsastuskerrasta ei voi sanoa kuin VAU! Nyt ollaan oikealla tiellä. Tästä on hyvä jatkaa. Äitini ei jaksanut kuvata kenttä räpistelyä enempää kuin 20 min ja se aika meni Hugoa lämmittäessä eli ratsastuksesta ei tullut mitään julkaisukelpoista.

Kävimme tutustuttamassa Hugoa jäähän. Alangon viereinen järvi on jäätynyt hyvin ja siellä kävimme maasta käsin tutustumassa. Hugo oli hieman ihmeissään, mutta innoissaan. Se on kiva nähdä iloinen hevonen. Otin taluttaen vähän ravia jäällä, jotta Hugo huomaa sen olevan turvallista. Otimme muutamat poseerauksetkin ja äitini sai aivan mahtavia kuvia. Kiitokset niistä.
rakastan!

pus :*

Rennosti hölkkäillään

Ylämäkeen jipii!

Hyvää ystävänpäivää!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Edustavia kuvia karvakamusta

Hugoa kuvailtiin Hennan kanssa ja herra oli oikein hienosti. Kuten kuvista näkyy herra oli monessa kuvassa edustava. Hugon paikoilleen saaminen oli vaikeaa. Hugo olisi koko ajan halunnut rapsuttaa päätään ja pusutella ja hamuta herkkua ja kaikki muu kuin poseeraaminen oli kiinnostavaa.

















Ei niin edustava kuva, mutta suloinen
Mikä oli teidän suosikki kuvanne?